Tässä postauksessa esittelen tarkastelemissani tutkimuksissa käytettyjä aineistoja. Vaikka tutkimukset ovat erilaisia, löytyy niistä ainakin aineiston osalta yhtäläisyyksiä: kolmessa tutkimuksessa neljästä aineiston tai ainakin osan siitä muodostivat kyselyn avulla saadut vastaukset. Taisimme luennollakin keskustella siitä, että kysely on multimediaviestinnän tutkimuksessa toimiva tapa kerätä aineistoa.
Kahdessa tutkimuksessa (Haradikis & Hanson: Social Interaction and Co-Viewing With YouTube: Blending Mass Communication Reception and Social Connection; konferenssijulkaisu: Understanding Content Consumers and Content Creators in the Web 2.0 era: A Case Study of YouTube Users) kysely oli rajattu niin, että se toteutettiin internetin välityksellä nimenomaan college-oppilaille. Ensimmäisessä tutkimuksessa college-oppilaiden valintaa tutkittavaksi ryhmäksi perusteltiin heidän nuorella iällään ja siten parempina mahdollisuuksina uusien teknologioiden ja palveluiden omaksumiseen. Koska tämä tutkimus oli toteutettu vuonna 2009 ja sosiaalisen median elämässä kaksi tai kolme vuotta tarkoittaa mahdollisuutta valtavaan kehittymiseen ja yleistymiseen, vuonna 2011 valitsisin kyselyyn vastaajat erilaisin perustein. Ei tarvitse olla nuori tai korkeakoulutettu osatakseen käyttää sosiaalista media tai tietääkseen siitä jotain.
Näistä kahdesta tutkimuksesta vielä sen verran, että niissä kyselyyn vastaajien eli college-oppilaiden valinta sujui hieman eri tavoin. Ensimmäisessä tutkimuksessa aineiston keruun ensimmäisessä vaiheessa otannan muodostivat usean pääaineen college-opiskelijat, jotka olivat ilmoittautuneet samalle viestinnän kurssille. Seuraavassa vaiheessa lopulliseen tutkimukseen saivat vapaaehtoisesti osallistua ne opiskelijat, jotka kertoivat käyttävänsä YouTubea. Lopullisen aineiston muodostivat 427 opiskelijoiden täyttämää kyselykaavaketta. Toisessa tutkimuksessa taas osallistumismahdollisuus internet-kyselyyn annettiin satunnaiselle otannalle college-opiskelijoita kahdesta suuresta yliopistosta, joista 1055 vastasi.
Kolmannessa tutkimuksessa (Thornton: YouTube: transnational fandom and Mexican divas) kysely muodosti toisen osan aineistosta, josta ensimmäinen osa koostui kahdesta meksikolaisesta filmitähdestä (María Félix ja Dolores del Río) tehdyistä fanivideoista. Kyselyn avulla saatu aineisto koostui viidestä videoiden tekijältä saadusta vastauksesta. Vastaajista yksi oli espanjalainen, yksi venäläinen ja loput kolme meksikolaisia. Kysymyslomakkeissa käytetty kieli oli englanti tai espanja. Nämä fanivideoiden tekijät jäivät mietityttämään minua, sillä mielestäni heidän valintaansa kyselyyn vastaajiksi ei perusteltu. Nyt heitä oli Meksikon lisäksi myös yksi Espanjasta ja yksi Venäjältä, mutta mielestäni tämä jakauma oli turhan laaja. Tutkimuksessa käytetyt filmitähdet eivät mielestäni olleet niin tunnettuja, että heidän faniyhteisöään kannattaisi tutkia näin laajasti. Tai sitten tutkimukseen osallistuneita faneja olisi voinut olla enemmän. Nyt osallistujien määrä ja heidän maantieteellinen jakaumansa jäi perustelematta.
Neljännessä tarkastelemassani tutkimuksessa (Chu: Collective behavior in YouTube: a case study of `Bus Uncle`online videos) taas aineistona ei ole kyselystä saadut vastaukset vaan viraalivideo ”Bus Unclen” innoittamina syntyneet videovastaukset (kuten mash-ups eli alkuperäisen videon materiaalia ja musiikkia yhdistävät videot). Tutkimusaineiston muodostivat 132 videota, jotka olivat saaneet inspiraationsa ”Bus Uncle” -videosta.
Valitessani tutkimuksia blogia varten, huomasin niissä kyselyjen olevan suosittu tapa hankkia aineistoa. Itse en ole ikinä kyselyä toteuttanut omaa tutkimusta varten, joten sen erilaisista käyttömahdollisuuksista oli mielenkiintoista lukea. Omaa tutkimusaineistoani lähelle osuu neljännen tutkimuksen aineisto, joka koostui YouTubessa julkaistuista videoista.
Kahdessa tutkimuksessa (Haradikis & Hanson: Social Interaction and Co-Viewing With YouTube: Blending Mass Communication Reception and Social Connection; konferenssijulkaisu: Understanding Content Consumers and Content Creators in the Web 2.0 era: A Case Study of YouTube Users) kysely oli rajattu niin, että se toteutettiin internetin välityksellä nimenomaan college-oppilaille. Ensimmäisessä tutkimuksessa college-oppilaiden valintaa tutkittavaksi ryhmäksi perusteltiin heidän nuorella iällään ja siten parempina mahdollisuuksina uusien teknologioiden ja palveluiden omaksumiseen. Koska tämä tutkimus oli toteutettu vuonna 2009 ja sosiaalisen median elämässä kaksi tai kolme vuotta tarkoittaa mahdollisuutta valtavaan kehittymiseen ja yleistymiseen, vuonna 2011 valitsisin kyselyyn vastaajat erilaisin perustein. Ei tarvitse olla nuori tai korkeakoulutettu osatakseen käyttää sosiaalista media tai tietääkseen siitä jotain.
Näistä kahdesta tutkimuksesta vielä sen verran, että niissä kyselyyn vastaajien eli college-oppilaiden valinta sujui hieman eri tavoin. Ensimmäisessä tutkimuksessa aineiston keruun ensimmäisessä vaiheessa otannan muodostivat usean pääaineen college-opiskelijat, jotka olivat ilmoittautuneet samalle viestinnän kurssille. Seuraavassa vaiheessa lopulliseen tutkimukseen saivat vapaaehtoisesti osallistua ne opiskelijat, jotka kertoivat käyttävänsä YouTubea. Lopullisen aineiston muodostivat 427 opiskelijoiden täyttämää kyselykaavaketta. Toisessa tutkimuksessa taas osallistumismahdollisuus internet-kyselyyn annettiin satunnaiselle otannalle college-opiskelijoita kahdesta suuresta yliopistosta, joista 1055 vastasi.
Kolmannessa tutkimuksessa (Thornton: YouTube: transnational fandom and Mexican divas) kysely muodosti toisen osan aineistosta, josta ensimmäinen osa koostui kahdesta meksikolaisesta filmitähdestä (María Félix ja Dolores del Río) tehdyistä fanivideoista. Kyselyn avulla saatu aineisto koostui viidestä videoiden tekijältä saadusta vastauksesta. Vastaajista yksi oli espanjalainen, yksi venäläinen ja loput kolme meksikolaisia. Kysymyslomakkeissa käytetty kieli oli englanti tai espanja. Nämä fanivideoiden tekijät jäivät mietityttämään minua, sillä mielestäni heidän valintaansa kyselyyn vastaajiksi ei perusteltu. Nyt heitä oli Meksikon lisäksi myös yksi Espanjasta ja yksi Venäjältä, mutta mielestäni tämä jakauma oli turhan laaja. Tutkimuksessa käytetyt filmitähdet eivät mielestäni olleet niin tunnettuja, että heidän faniyhteisöään kannattaisi tutkia näin laajasti. Tai sitten tutkimukseen osallistuneita faneja olisi voinut olla enemmän. Nyt osallistujien määrä ja heidän maantieteellinen jakaumansa jäi perustelematta.
Neljännessä tarkastelemassani tutkimuksessa (Chu: Collective behavior in YouTube: a case study of `Bus Uncle`online videos) taas aineistona ei ole kyselystä saadut vastaukset vaan viraalivideo ”Bus Unclen” innoittamina syntyneet videovastaukset (kuten mash-ups eli alkuperäisen videon materiaalia ja musiikkia yhdistävät videot). Tutkimusaineiston muodostivat 132 videota, jotka olivat saaneet inspiraationsa ”Bus Uncle” -videosta.
Valitessani tutkimuksia blogia varten, huomasin niissä kyselyjen olevan suosittu tapa hankkia aineistoa. Itse en ole ikinä kyselyä toteuttanut omaa tutkimusta varten, joten sen erilaisista käyttömahdollisuuksista oli mielenkiintoista lukea. Omaa tutkimusaineistoani lähelle osuu neljännen tutkimuksen aineisto, joka koostui YouTubessa julkaistuista videoista.
Minä toteutin amk-opinnäytetyöni aineistonkeruun kyselylomakkeella. Hyvä keino varmistaa vastausten määrä on arpoa vastaajien kesken joku pieni palkinto. Aineiston esittäminen on sitten melko numeerista ja kvantitatiivista, mutta mielestäni vastausten järjestäminen luokkiin ja analysoiminen oli mielenkiintoista ja kyselylomakkeen rungon avulla selkeää.
VastaaPoistaOn mielestäni erittäin loogista, että tutkittaessa Youtuben sosiaalisia funktiota turvaudutaan kyselyihin. Sisältöä tutkimalla ei välttämättä pääsisi käyttäjien päiden sisälle, eikä käyttäjistä saisi riittävästi tietoa. Youtube on kuitenkin melko anonyymi viestin (ainakin kommenttien puolesta), joten on järkevää tehdä kyselyitä jos tarkoituksena on tutkia Youtubea käyttäjien motiivien kannalta.
VastaaPoista