TUUKKA: Tutkimustulosten yhteenveto

Videoiden jakaminen ja kommentoiminen auttoi käyttäjiä säilyttämään yhteydet ystäviinsä ja sukulaisiinsa välimatkojenkin päässä. Ihmiset käyttäytyvät julkisen yksityisesti, koska  YouTube videoita ei haluta rajata pelkästään niiden ystävien näkyville, joilla on YouTube tili. Siksi videot ovat siis julkisia myös muille, tavallaan siitä hinnasta, että ystävät saavat ne nähdä. Osa ihmisistä vastasi ongelmaan käyttämällä rajoitettuja täggäyksiä, tällöin vain ystävät pystyivät katsomaan näitä videoita, koska tiesivät tämä erityisen - esimerkiksi YouTube -nimeen liittyvän täggäyksen.

Kaikkien tiedossa ei myöskään ollut, että Googlen ostettua YouTuben, hakukoneen kautta saattoi löytää videoita paremmin samoin "related" linkkien avulla ei kaverien oli mahdollista nähdä yksityisiksi tarkoitettuja videoita. YouTuben kaltaisessa palvelussa on mahdollisuuksia aidosti vuorovaikutteisempaan mediaystäväverkostojen luomiseen. Tämän vastakohta on taas fanisentrisyys, jossa suuet joukot seuraavat "videotähtien" tuotoksia.

Vaikka tulevaisuudessa suuret mediayhtiöt ja tietojenkeräilijät vaatisivat meistä yhä enennevässä määrin tietoja, on käyttäjillä aina mahdollisuus manipuloida näitä järjestelmiä, muun muassa käyttämällä niitä "väärin" (osallistumalla sosiaalisuuteen vain yksisuuntaisesti, esimerkiksi vain tuottajana ei kommentoijana) tai väärin tiedoin (ei paljasta oikeaa minäänsä).

Chengin, Dalen ja Liun tutkimuksessa taas havaittiin pieni maailma ilmiö, jonka mukaan ihmiset ovat kaikki yhteenliittyneitä, lyhyiden tuttavalinkkien kautta. Tutkimuksessa myös havaittiin että "related" -videoiden videoiden kautta lähes kaikki ihmiset ovat siis yhteenliittyneinä. Myls tämä tutkimus otti edellisen tavoin esiin YouTuben omistusasian ja huomasi, että videoiden streamauksesta aiheutuvan 11 miljoonan dollarin laskun maksajana on parempi olla Google.

Lainen ja muiden tutkimuksen mukaan taas, YouTuben sosiaaliset yhteydet ja ryhmäytyminen ovat sosiaaliseen kontekstiin, eli sisältöön perustuvia. Kuitenkaan sosiaaliset verkostot YouTubessa eivät useinkaan perustu ystävyyteen tai sisällöntuotantoyhteistyöhön oikeassa elämässä. Tutkimuksentekijät ehdottivat, että tutkimusta voisi jatkaa vielä aiheista, kuten: ryhmän vaikutus sisältöön, yksityisyysasetusten ymmärtäminen ryhmän jäsenenä (koska ryhmän jäsenyys voi pajastaa arkaluontoisia tietoja), keinotekoinen ryhmäyttäminen (videointressien mukaisesti, eikä vain käyttäjien valitsemien ryhmien mukaisesti), näiden luvullisten tulosten assosioiminen sosiologiseen tutkimukseen ja fyysisiin (off-line) sosiaalisiin ryhmiin.

Maddien katoamistapaukseen suhtauduttiin YouTubessa hyvin monin tavoin. Karnivaalihenkisyys ja vastarinta kukoistivat videopalvelussa perinteisempien surun, menetyksen ja kostonhalun ilmaisemisen rinnalla. Erilaisia erityislaatuisia virtuaaliyhteisöjä syntyi. Kuviteltu yhteisö toi esiin myös yleisemmän huolen nyky-yhteiskunnan vaaroista, tälle vastapainoksi annettiin tahallisena provokaationa huumiria ja seksuaalista sisältöä.

YouTuben "Broadcast Yourself" mahdollistaakin erityislaatuisuuden edistämisen ja vaihtoehtoisten diskurssien artikuloinnin ja edistämisen.

Yhteenveto tutkimusaineistoista -Hanna

Lyhyenä yhteenvetona voisin todeta, että kolmessa käsittelemistäni artikkeleista (Structure and Network in the YouTube Core, Exploring Social Dynamics in Online Media Sharing ja Understanding Video Interactions in YouTube) tutkimusaineistona toimi YouTube. Materiaali hankittiin siis tutkimalla YouTuben sisältöä lähinnä seuraamalla käyttäjien sosiaalisia toimintoja. Käytännössä tämänkaltaisissa tutkimuksissa tämä menetelmä oli ainoa vaihtoehto.

Näistä poikkeavassa artikkelissa (Social media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media) aineisto, johon artikkeli pohjautui, kerättiin blogikirjoituksista. Artikkelissa mainittuja henkilöitä näiden blogien takana olivat Gene Smith (Atomiq.org), Matt Webb (intercon- nect.org), Stewart Butterfield (sylloge.com) ja Peter Morville (semanticstudios.com). Mielestäni oli hienoa, että tämänkaltaisen artikkelin aineisto oli kerätty juuri blogeista.

-Hanna

Yhteenveto tutkimusaiheista -Hanna

Kahdessa ensimmäisessä postauksessani käsittelemät artikkelit (Structure and Network in the YouTube Core ja Exploring Social Dynamics in Online Media Sharing) tutkivat kummatkin YouTuben sosiaalista ydintä. Jälkimmäisessä painopiste oli kuitenkin myös siinä, miten massiivisen sisällön järjestämistä voitaisiin parantaa. Kummassakin tutkittiin sitä, että sisältääkö YouTube jonkinlaista sosiaalista rakennetta. Tämän rakenteen ymmärtäminen auttaisi myös sisällön järjestämistä ja hakujärjestelmää koskevissa ongelmissa.

Neljänneksi käsittelemässäni artikkelissa (Understanding Video Interactions in YouTube) tutkimuskohteena olivat käyttäytymismallit YouTubessa. Erityisesti tutkittiin häiriökäyttäytymistä, jota kuvattiin artikkelissa antisosiaalisena käyttäytymisenä. Myös tämän tutkimuksen taustalla oli tavoite helpottaa sisällön järjestämistä.

Kolmantena käsittelemäni tutkimuksen  (Social media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media) aiheena oli luoda yrityksille ohjeisto, jota noudattamalla nämä voisivat hyödyntää sosiaalista mediaa omana toimintonaan.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kolmas tutkimus poikkesi aihepiiriltään eniten muista. Muut kolme tutkimusta käsittelivät YouTuben rakennetta, kun taas kolmas tutkimus keskittyi siihen, miten sosiaalista mediaa ylipäätään voitaisiin hyödyntää yritystoiminnassa.

-Hanna

Yhteenveto tutkimusmenetelmistä -Hanna

Kolmessa käsittelemässäni artikkelissa tutkimusmenetelmänä käytettiin erilaisia ohjelmanpätkiä, joilla saatiin tietoa YouTuben rakenteesta. Artikkeleista kävi hyvin ilmi, että tämä on ainoa tapa kerätä informaatiota sovelluksen sisäisistä rakenteista, sillä YouTube ei tarjoa tämänkaltaista informaatiota itse. Ohjelmat kävivät periaatteessa läpi eri videoiden ja kommenttien yhteyksiä seuraamalla niiden välistä linkitystä. Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa (Structure and Network in the YouTube Core ja Exploring Social Dynamics in Online Media Sharing) tutkimuksen kohteina olivat lähinnä käyttäjien ystävyyssuhteet ja näiden muodostama verkosto. Neljänneksi käsittelemässäni artikkelissa (Understanding Video Interactions in YouTube) tutkimuksen kohteena olivat videoiden väliset yhteydet, mutta menetelmä oli silti samanlainen kuin kahdessa em. tutkimuksessa. Kaikissa kolmessa artikkelissa kerätystä informaatiosta luotiin tilastollisia kaavioita ja kuvia, joiden avulla voitiin todeta erilaisia asioita.

Kolmantena käsittelemäni artikkeli (Social media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media) poikkesi myös tutkimusmenetelmältään muista. Se oli artikkelina myös hieman erilainen, sillä siinä ei oikeastaan tutkittu mitään, vaan tarkoituksena oli julkaista ohjeisto. Ohjeisto koottiin kuitenkin asiaa käsittelevistä blogeista. Tässä siis kerättiin blogeista aiheeseen liittyvää informaatiota, jonka artikkelin kirjoittajat sittemmin muokkasivat ohjekokonaisuudeksi.

-Hanna 

Hannan neljäs artikkeli

Neljäs artikkelini käsittelee ihmisten käyttäytymismalleja YouTubessa. Artikkelin” Understanding Video Interactions in YouTube” (2008) ovat kirjoittaneet Fabricio Benevenuto, Fernando Duarte, Tiago Rodrigues, Virgilio Almeida, Jussara Almeida ja Keith Ross. Itse sosiaaliset funktiot ovat artikkelissa pienemmässä osassa, sillä käyttäytymistä tutkitaan lähinnä videopostausten valossa. Artikkelissa nousee vahvasti esiin antisosiaalinen käyttäytyminen, jota jotkin käyttäjät YouTubessa harrastavat. Tällä antisosiaalisella käyttäytymisellä tarkoitetaan artikkelissa sitä, että videoita julkaistaan ja linkitetään muihin jonkin epäeettisen syyn takia. Voidaan esimerkiksi promota jotain tuotetta linkittämällä sen videoita muihin, aiheeseen liittymättömiin videoihin.

Artikkelin tutkimusosassa perehdyttiin videoiden ”vastavideoihin”, eli käytännössä siihen rakenteeseen, jossa jonkun julkaisemaan videoon voidaan linkittää jokin oma videovastine.  Tutkimusmenetelmä oli näiden yhteyksien tutkiminen siihen suunnatulla ohjelmalla. Ohjelma sai aikaan tiettyihin videoihin ja niiden yhteyksiin liittyviä noodeja. Näitä tutkimalla voitiin tuloksista tehdä suurempia graafeja. Ohjelman algoritmi on esitetty artikkelissa ja siitä selviää melko hyvin, miten yhteyksiä tutkittiin.

Artikkelissa esitelty tutkimus osoittaa merkkejä antisosiaalisesta käyttäytymisestä YouTubessa. Kuten tuntuu olevan aika yleistä, niin tämänkin artikkelin tarkoitus on kannustaa lisätutkimuksiin. YouTubessa sisällön määrä on todella suuri, joten allokoinnilla ja hakuohjelmilla on suuri rooli. Mikäli tätä epäsosiaalista käyttäytymistä pystyttäisiin tunnistamaan paremmin, voitaisiin sisällöstä karsia epäsopivaa materiaalia pois.

-Hanna 

Hannan kolmas artikkeli YouTubesta ja yrityksistä

Jan H. Kietzmannin, Kristopher Hermkensin, IanP.McCarthyn ja Bruno S.Silvestren artikkeli “Social media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media” (2011) lähestyy sosiaalista mediaa yritysten näkökulmasta. Artikkelin tarkoituksena on antaa ohjeita siihen, miten yritykset voisivat hyödyntää sosiaalista mediaa. Blogiin liittyen artikkelissa käsitellään myös YouTubea. Yritysten näkyminen sosiaalisessa mediassa, kuten YouTubessa, on tavanomaisesta poiketen riippunut yleensä esimerkiksi työntekijöiden tai yritysten asiakkaiden julkaisuista. Ei siis yrityksen markkinointiosaston toimesta. Tämä potentiaalisesti hyvä markkinointikanava on siis jäänyt vähän oman onnensa nojaan. Käsittelemässäni artikkelissa annettiin hyvä esimerkki siitä, miten sosiaalinen media voi tuoda hyvinkin huonoa julkisuutta yritykselle.

Vuonna 2008 United Airlines rikkoi Dave Carroll –nimisen muusikon kitaran lennon yhteydessä, jonka seurauksena Carroll teki YouTubeen musiikkivideon tapahtuneesta. Video sai paljon julkisuutta, sillä se keräsi samankaltaisia kohtaloita kokeneiden ihmisten kannatusta. Video palkittiin Time.comissa yhdeksi YouTuben parhaaksi videoksi ja se sai julkisuutta myös televisiossa. United Airlines ei vastannut tähän kohuun mitenkään, mikä ei ainakaan parantanut tilannetta. Tsekkaa video! :D

Artikkeli painottaa siis yrityksiä panostamaan myös sosiaaliseen mediaan mm. tämänkaltaisten tapausten kohdalla. Aineistoksi artikkeliin on koostettu seitsemän kohdan lista, jossa käydään läpi huomionarvoisia asioita. Materiaali aineistoon on hankittu sosiaaliselle medialle uskollisesti asiaan perehtyneiden ihmisten blogeista. Kirjoittajat ovat siis koonneet ohjeistukset eri blogeista, joita modifioimalla he ovat saaneet aikaiseksi artikkelin ohjeistuksen. Toisin sanoen artikkelin analyysi on juurikin näistä blogeista koottu seitsemän kohdan ohjeistus. Tässä vielä kuva yhteenvetona näistä:

TUUKKA: Youtuben sosiaalisia funktioita tämäkin: Kiekkoilijoiden mokausvideot ja fanikulttuuri

http://yle.fi/alueet/tampere/2011/05/tutkija_kiekkoilijoiden_mokausvideot_ovat_osa_fanikulttuuria_2600545.html

Mediatutkija Kaarina Nikunen muistuttaa YLE Uutisten artikkelissa, että internet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet koko kulttuuria ja tapaa osallistua suureen urheilujuhlaan. Monenlaisia videoita ja kuvia tuotetaan koko ajan ja niiden kommentointi on hyvin suurta. Videot ovat tärkeää materiaalia  esimerkiksi faneille.

Videoitakin muokataan, käsitellään ja editoidaan, ja tästä on osoituksena Nurmisen kaatumisvideo Mertarannan selostuksella.


http://www.youtube.com/watch?v=LrGZR5LRxLk

Huomatkaa, että tätä videota on katsottu jo yli1 100 000 kertaa, videon lisännyt käyttäjä kertoo kuinka ei voinut vastustaa kiusausta ja lisäsi Mertarannan selostuksen videolleen. Näin käyttäjä, jonka kanavan näyttökerrat ovat reilussa neljässä tuhannessa on saanut huomattavaa näkyvyyttä tekemälleen videolle. Taas yksi osoitus siitä, kuinka perinteisen mediankin avulla buustataan YouTube- käyttäjien lisäämien videoiden katselukertoja. Ilta-Sanomat on laittanut linkin videoon. Käyttäjän tilaajamäärä on kuitenkin pysynyt sangen kohtuullisena, viidessäkymmenessäkolmessa. Suomalaiset eivät siis kuitenkaan ole olleet kovin halukkaita tilaamaan, tai lisäämään videon lisännyttä käyttäjää ystäväkseen, koska tämä toiminta koetaan henkilökohtaisemmaksi kuin videon katsominen. Voidaankin siis pohtia, onko suositun videon lisääminen YouTubeen välttämättä hyödyksi sen lisänneelle käyttäjälle, vai luoko YouTube One hit wondereita. Kiinnostava sisältö jatkumona on tärkeämpää, kuin yksittäiset (ohimenevät) piikit. YouTubessa kanava ja sisältö eivät ole mielestäni niin voimakkaasti sidoksissa toisiinsa, kuin perinteisessä mediassa.

TUUKKA: Miksi matemaattisia malleja ja crawlausta?

Olen valinnut tarkastelun kohteeksi kaksi tutkimusta, joiden menetelmät ovat hyvin humanistisia, kuten diskurssianalyysi ja haastattelut (toki näihinkin tutkimuksiin kuuluu myös laskeminen).

Olen valinnut myös kaksi tutkimusta, joiden tuloksista tulee esille raakoja numeroita ja tilastoja. Tutkimuksia, joissa on myös paljon käsitteitä ja termejä, joita en ymmärrä.

Mielestäni on erityisesti multimediaviestinnän tutkimuksessa tärkeää yhdistää nuo kaksi menetelmää, määrällinen ja laadullinen toisiinsa. Vaikka haastatteluin ja diskurssianalyysin keinoin saadaan ihmisten kertomia selityksiä YouTube toiminnalleen, on kiinnostavaa pohtia myös aineistoja tilastollisesti ja matemaattisesti. Multimediaviestinnän tutkimuksessa käytetään avuksi myös ohjelmointikielien suomia tutkimusmahdollisuuksia.Ystävien määrän prosentuaalinen vertaaminen, eri ryhmään ladattujen videoiden keskustelujen ja tilaajien määrän vertaileminen on myös mielekästä.

Tutkimuksia ei ollut kovin helppoa löytää, ja vaikka matematiikka ja funktiot ynnä kaavat eivät ole ominta alaani, pyrin käyttämään myös näiden menetelmien tuloksia ja lukuja hyödykseni blogipostauksissani YouTuben sosiaalisista funktioista.

TUUKKA: Statistics and Social Network of YouTube Videos: aineistonhankinta ja analyysimenetelmät

Tässäkin tutkimuksessa käytettiinYouTuben crawlingia. YouTuben APIn http://en.wikipedia.org/wiki/API ja videowebsivujen scrapeja http://en.wikipedia.org/wiki/Data_scraping käytettiin. 

A) Videon kategorioiden (ladattessa valittavissa 12) prosentuaalinen jakautuminen selvitettiin

B) YouTuben lataamistrendiä tutkittiin lisäyspäivämäärien avulla. Tutkittiin viikoittain lisättyjen videoiden määrää koko crwlatussa datassa.

C) Videoiden pituutta tarkasteltiin ja vertailtiin perinteisiin mediasisältöpalvelimiin.

D) Videon tiedostokokoa ja bittimäärää tarkasteltiin. 184 tuhannen videon pituustiedot kerättiin videotunnisteiden normaalilla crawlilla.

E) Katsomiskerrat ja käyttäjien pääsykaavat, katsomiskerrat viestivät videon suosiosta ja käyttäjien tavasta löytää video. Videoiden katsomiskäyrää ajan kuluessa tutkittiin. Miten paljon katselu kehittyy ensimmäisellä, toisella, kolmannella viikolla jne.

F) Kasvutrendi ja videoiden aktiivisuuden elinaika. Toisten videoiden ollessa hyvinkin suosittuja, toiset eivät ole sitä ollenkaan

ja

G) Käyttäjien käyttäytyminen. Arvostelujen tilastoja ja kommenttien määrää verrattiin aiemmin tutkittuihin katselukertojen määrään.

TUUKKA: Publicly Private and Privately Public: aineistonhankinta ja analyysimenetelmät

Tutkimusaineistona oli semistrukturoituja haastatteluja, kenttämuistiinpanoja (yhden vuoden aikana useita kertoja viikossa YouTubessa tehtyjä), lähetettyjen videoiden ja kommenttejen analyysejä sekä kanavan tilausten ja ystävystymiskäytäntöjen tutkimusta. 

Tutkimuksessa tehtiin 54 haastattelua pääosin 15-20 vuotiaille. Haastattelut kestivät tunnista kolmeen ja niissä oli mukana haastattelua edeltänyt kysely, joka käsitteli demografiaa sekä taustoja median käytöstä. 10 haastattelua tehtiin kasvotusten, 15 pikaviestiohjelmassa sekä 29 puhelimessa. 

Havointoja tehtiin vaihtelevien aktiviteettien, kuten YouTuben pääsivun sisältämien videoiden katsomisen sekä YouTuben videoblogin lukemisen aikana. 

Haastattelukysymyksiä olivat muun muassa: Mitkä ovat pääedut ja haitat YouTubeen osallistumisessa?; Tunnetko kaikki henkilöt, jotka ovat kommentoineet videotasi?; Missä tilanteessa pyydät jotakuta kaveriksi?; Miten ystäväksi pyytäminen YouTubessa eroaa heidän videoiden tilaamisestaan? 

TUUKKA: User Groups in Social Networks (tutkimus, joka voi olla erityisesti Gigalaisten mieleen): aineistonhankinta ja analyysimenetelmät

Osa yhteisöllisistä verkkopalveluista (SNS) on puhtaasti sosiaalisia, kun taas  esimerkiksi YouTube on taas suuressa määrin sisältöön keskittynyt pitäessään yllä sosiaalisuutta. YouTuben kohdalla onkin siis syytä kysyä: miten sisältö ja kontaktit ovat suhteessa toisiinsa

Tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisten aktiviteettien ja yhteisöjen piirteitä sisältöön keskittyvässä YouTubessa. Kahdenlaisia verkkoja tutkittiin. Ensinnäkin tilaamista (subscription) joka on sisältöön suuntautunut suhde, toisekseen ystävyyttä (friendship), joka on sosialisaatioon pyrkivää.

Tutkimuksessa tietoa haettiin Pythonilla ja Javalla luoduilla matelijoilla (crawlers). 

Ensi vaiheessa satunnaisia YouTube käyttäjiä hankittiin aineistoksi lumipallomallilla, joka alkoi "korkean tason käyttäjästä". YouTuben APIn http://en.wikipedia.org/wiki/API avulla kerättiin käyttäjätietoja, kuten ystävien määrää, tilauksia, tilaajia, sijaintia yms.  Luotiin keinotekoisia ja satunnaisia ryhmiä.

Toisessa vaiheessa kaikki ryhmätieto kerättiin, kuten ryhmän nimi, jäsenmäärä aiheet jne. Tieto kerättiin ruudunraaputusmenetelmin (screen-scraping). http://en.wikipedia.org/wiki/Data_scraping

Kolmannessa vaiheessa tutkittiin kaikki ryhmät, joissa oli jäseniä kolme tai enemmän. Kategoriaksi valittiin Koulutus, tiede ja teknologia. Kaikki videot ja jäsenet selvitettiin ryhmän kotisivulta. Kaikki ryhmän jäsenten ystävätiedot, tilaukset ja tilaajat selvitettiin.

Neljännessä vaiheessa Javan ja Pythonin matelija:-)ohjelmien avulla viiden muun kategorian tiedot  selvitettiin, jotta niiden erot saataisiin selville.

Nämä kategoriat olivat: 

1. Uutiset ja politiikka, keskimäärin suurin määrä jäseniä, videoita ja keskusteluja

2. Musiikki, suurin kategoria (kategoriassa oli liikaa ryhmiä, joten 3000 satunnaista tutkittiin)

3. Lemmikit ja eläimet, suuri korrelaatio ryhmän muuttujien välillä (jäsenmäärä, muistiinpanot, aiheet, videot)

4.Hyväntekeväisyys ja aktivismi, vähäinen vaihtelu ryhmämuuttujien välillä.

5. Urheilu, korkea jäsen-, video- ja keskustelumäärä, myös suuret korrelaatiot ryhmämuuttujien välillä.

Neljännen tason crawlaus tehtiin viisi kuukautta  ennen kolmannen vaiheen crawlausta. Koska YouTube oli suunnitellut sivunsa uudelleen AJAXilla ja HTMLllä, tarvittiin uutta matelijaa joka kirjoitettiin JAVAn Crawljax paketilla. 

Viidennessä vaiheessa, jotta saataisiin selville ryhmien muutos ajan saatossa, ryhmän Koulutus, tiede ja teknologia jäsenet crawlattiin uudelleen, kahden kuukauden jälkeen edellisestä crawlauksesta.

Sattuuko joku muuten tietämään, mitä tämä crawling ihan käytännössä tarkoittaa?

TUUKKA: Don’t you forget about me: aineistonhankinta ja analyysimenetelmät

Hakutermi Madeleine McCann tuotti YouTubessa vastaukseksi 3700 videota  ja yli seitsemän miljoonaa tekstivastausta. Aineiston hankinta oli kätevien hakutoimintojen ansiosta helppoa. 

Tutkimusaineistoksi valittiin 3680 videon joukosta suosituin kymmenys. Laadullisen sisällönanalyysin avulla videot jaettiin yleisluontoisiin ryhmiin (13) tutkimuksen ensimmäistä vaihetta varten. Nämä laadulliset luokat alistettiin määrälliseen analyysiin, jossa muuttujina olivat vastausten määrät, lähetettyjen videoiden määrät ja katselukertojen kokonaismäärät.

Videoaineisto jaettiin luokkiin: muistaminen (tribute), vihamielisyys, joukkoviestinnän käyttäminen, Tapaukseen tehty musiikki, rikostutkintaan liittyvät, psyykkiset ja uskonnolliset piirteet, huumori, virallisten järjestöjen lähettämät, tuki McCanneille, kadonneet lapset yleensä, mediaatio, luova lähestymistapa ja kilpailut. Kaikkien näiden ryhmien videoiden määrät, katselukerrat ja kommentit oli laskettu. Kahden ensimmäisen kategorian 10 parhaan videon 100 ensimmäistä tekstikommenttia analysoitiin diskurssianallyysin keinoin. Hallitsevia diskurssiteemoja pyrittiin määrittämään.

Videoaineiston tekstikommentit jaettiin luokkiin (28): McCannien tukeminen, McCannien syyttäminen, vihamielinen kanssakeskustelijoita kohtaan, McCannien puolustaminen, rikostutkinnalliset lähestymistavat, luokka ja rotu, ylistäminen, muut kadonneet lapset sekä musiikkiin liittyvät.

Luokkia olivat myös sellaiset, kuin kanssakeskustelijoiden myötäily, neutraalit kanssakeskustelijoihin liittyvät, Madeleinen kuoleman ennakointi, tapauksen medioituneisuus, “Coloboma eye”, sieppaajan rankaiseminen, spämmäys, videoiden tekniset seikat, vitsit, “sightings”, pedofilia, seksuaaliset, Madeleinen ulkonäkö, McCannien PR-strategian kritikointi, kanssakeskustelijan puolustaminen, vihamielisyys videota kohtaan, YooTubeen yleisesti liittyvät kommentit ja uskonnolliset tekstikommentit.

Seuraavaksi tutkittiin diskurssianalyysin avulla myös videoiden kommenteissa useimmiten esiintyneitä sanoja, joita olivat esimerkiksi vanhemmat, Maddie, toivo, löytää ja rukous. 

Tuukan tarkastelemien tutkimusten aiheet 4/4

Kolmanneksi tutkimuksekseni valitsin Käyttäjäryhmät sosiaalisissa verkostoissa: kokeellinen YouTube tutkimus (tarkemmat lähdetiedot kaikista tarkastelemistani tutkimuksista löytyvät tutkimuksia välilehdestä).

YouTuben lisäsi hiljan käyttäjille mahdollisuuden muodostaa ryhmiä, joissa voi ilmaista eksplisiittisesti kiinnostuksenkohdekategoriansa.  Käyttäjien rooleja käyttäjäryhmissä ja ryhmien kehittymistä tarkasteltiin. Tutkimuksessa haavainnoitiin myös miten ihmiset liittyvät ryhmiin.

Neljänneksi tutkimuksekseni valitsin YouTube -videoiden tilastot ja sosiaalinen verkosto. Tutkimuksessa kerättiin yli kolmen miljoonan YouTube -videon tiedot. tutkimuksessa havaittiin videoilla olevan vahva korrelaatio toisiinsa, joka mahdollistaa uusien tekniikoiden kehittämisen palvelun laadun parantamiseksi. YouTuben ero muihin videostreamauspalveluihin on muun muassa videoiden pituus: Youtubessa muutamia minuutteja, muilla sivuilla 1-2 tuntia (elokuvat). Ihmiset voivat valita 12 kategoriasta, lisätessään videon. Suosituin kategoria on musiikki. YouTube videoiden keskimääräinen koko on vain 8,4 MB.

Meniinan yhteenveto tutkimuksista: YouTube ja sosiaalisuus

YouTubea koskevissa tutkimuksissa tarkasteltiin eri asioita käyttäen erilaisia menetelmiä, mutta jokaisen tutkimustuloksia esittelevissä osioissa nostettiin palveluun liittyvä sosiaalisuus jollain tapaa esiin. Ensimmäisessä tutkimuksessa (Haradikis & Hanson: Social Interaction and Co-Viewing With YouTube) esitettiin palveluun liittyvän myös sosiaalisen aspektin, joka näkyy videoiden jakamisena ja katsomisena sekä niistä keskustelemisena perheen ja ystävien kanssa. Tutkimuksessa tultiin lopputulokseen, että YouTubea voidaan kutsua sosiaaliseksi mediaksi.

Toisessa tutkimuksessa (Thornton: YouTube: transnational fandom and Mexican divas) YouTuben käyttö nähtiin myös sosiaaliseksi. Tutkimuksessa tarkastellut fanit toimivat YouTuben kautta osana yhteisöään rakentaen sekä omaa identiteettiään että käsitystään ihailunsa kohteesta. YouTubessa julkaistu fanin tekemä video nousee osalliseksi laajaa ihailun kohteesta käytävää keskustelua ja tämä toiminta on todellakin sosiaalista. Videoiden tekijät myös odottavat kommentteja töistään ja niiden kautta keskustelu yhteisössä syntyy. Tästä päästään kolmannessa tutkimuksessa ((Understanding Content Consumers and Content Creators in the Web 2.0 era: A Case Study of YouTube Users) esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan YouTubessa käyttäjät viihtyvät, kommunikoivat ja vaihtavat tietoa. Palvelusta on tullut tärkeä osa etenkin nuorten teknologian täytteistä elämäntapaa. Myös neljäs tutkimus (Chu: Collective behavior in YouTube: a case study of `Bus Uncle`online videos) jatkaa samalla linjalla kutsuessaan YouTubea kahleistaan vapautetun mielikuvituksen leikkikentäksi: se on julkinen kulttuurinen tila, jossa käyttäjät viihtyvät ja jakavat sisältöä sekä kommentoivat sitä.

Olen samaa mieltä tutkimusten kanssa eli näen YouTuben käytön sosiaalisena toimintana. Olen tutkinut gradussani erikoistuneen faniryhmän toimintaa YouTubessa ja työn alussa viime syksynä yllätyin niistä mahdollisuuksista, joita YouTube faniyhteisölle eli fandomille tarjoaa: se on heidän töidensä esittelyyn käytetty areena ja mahdollistaa myös keskustelun fandomin sisällä. Vaikka en ainakaan vielä ole osallistunut fanivideoista käytyihin keskusteluihin, tunnen itse samaa mediatekstiä fanittavana henkilönä yhteenkuuluvuuden tunnetta fandomiin pelkästään katsomalla videoita ja lukemalla niistä käytyjä keskusteluja. Tämä on tietysti omakohtainen kokemukseni ja yllätti aikoinaan itsenikin, mutta senkin perusteella näen YouTuben tarjoavan uusia mahdollisuuksia fandomien kaltaisille kuvitelluille yhteisöille. Videot voivat myös houkutella sellaisia henkilöitä, joita ei sen pohjana käytetty mediateksti ole aikaisemmin edes kiinnostanut. Näen myös viraalivideoiden katselun ja jakamisen sosiaalisena toimintana, sillä mikään viraalivideo itse ei pysty nostamaan itseään ilmiön asemaan. Ilmiön siitä tekevät sen katsojat.

Meniinan tarkastelemien tutkimusten menetelmiä

Neljässä tarkastelemassani tutkimuksessa käytetyt menetelmät poikkeisivat toisistaan. Jos useassa oli käytetty aineiston keruun menetelmänä kyselyä, erosivat tutkimusten tiet tässä vaiheessa toisistaan. Pari menetelmää oli minulle täysin uusia (esimerkiksi regressioanalyysi sai humanistin pään pyörälle :D ), mutta yritän selittää ne tässä järkeenkäyvästi. Menetelmät olivat myös aika huonosti avattu, joten Google tuli avuksi useammankin kerran.

Ensimmäisessä tarkastelemassani tutkimuksessa (Haradikis & Hanson: Social Interaction and Co-Viewing With YouTube) tutkittiin YouTuben käyttäjien motiiveja videoiden jakamiseen ja katsomiseen. Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä regressioanalyysia, joka on tilastotieteen menetelmä. Sen etuna ovat joustavuus muuttujien välisten suhteiden tutkimisessa ja yhtäaikainen monen muuttujan vaikutuksen selvittäminen. Tarkastelemassani tutkimuksessa muuttujia olivat taustatekijät, motivaatio ja yhteenkuuluvuuden tunne, joiden vaikutusta YouTuben käyttäjien motiiveihin videoiden jakamiseen ja katsomiseen tarkasteltiin. Tuloksia esiteltiin taulukoiden avulla, jotka mielestäni olivat aika sekavia. Niihin oli ängetty valtava määrä tietoa, josta ei oikein saanut otetta. Tässä tapauksessa runsaasti informaatiota sisältävä taulukko kääntyi itseään vastaan ja tulokset sai paremmin selville tekstistä.

Toisessa tarkastelemassani tutkimuksessa (Thornton: YouTube: transnational fandom and Mexican divas) tarkasteltiin YouTubea areenana fanimateriaalin tuottamiselle. Tutkimuksen kohteena olivat kahdesta meksikolaisesta filmitähdestä tehdyt fanivideot sekä niissä näkyvät, kulttuurisilla taustoilla selittyvät erot. Menetelmänä videoiden tarkasteluun käytettiin suoraa havainnointia, jonka jälkeen tutkijat raportoivat näkemäänsä. He esimerkiksi erottivat videoista tyylillisiä seikkoja, kuten onko video kuvankaappauksista koostuva diaesitys vai onko siinä käytetty liikkuvaa kuvaa esimerkiksi tähden tekemistä elokuvista. Näille havainnoille haettiin sitten perusteita fanivideoiden tekijöille esitetyistä kyselyistä. Koska YouTuben tutkiminen ylipäätään on vielä varsin tuore juttu, mielestäni havainnointi toimi hyvin menetelmänä. Fanitutkimus on myös osa kulttuurintutkimusta, josta saatujen tulosten ei tarvitse olla täysin yleistettäviä. Fanien tekemät videot ovat siis otanta ja osa tutkittavaa ilmiötä, joten niistä saatujen tulosten ei voi olettaa koskevan kaikkia fanien tekemiä videoita. Kuitenkin analyysissa käytettiin tukena videoiden tekijöiden antamia vastauksia, joten yksinään tutkijoiden päätelmien varaan ei tutkimus jäänyt. Toisaalta tutkimuksessa käytettyä menetelmää voisi luonnehtia myös sisällönanalyysiksi. Taulukoita ei tässä tutkimuksessa tulosten kertomisen apuna käytetty.

Kolmannessa tarkastelemassani tutkimuksessa (Understanding Content Consumers and Content Creators in the Web 2.0 era: A Case Study of YouTube Users) pyrittiin ymmärtämään käyttäjien käyttäytymistä ja motivaatiota YouTuben sisällön kuluttamisessa ja tuottamisessa. Menetelmää ei erikseen mainittu, mutta kyselyn avulla saatuja vastauksia oli varmastikin analysoitu käyttäen sisällönanalyysia. Siinä käytettiin myös määrällisiä menetelmiä eli taulukoita oli runsaasti. Verrattuna ensimmäiseen tutkimukseen, tässä tapauksessa taulukot olivat mielestäni paikallaan eikä yhteen ollut ängetty liikaa tietoa. Ensimmäisen tutkimuksen tuloksia esittelevän taulukon olisi myös voinut jotenkin hajauttaa. Tutkimuksista kävi siis hyvin ilmi, miten suuri merkitys oikeanlaisella taulukolla tai kuviolla voi olla.

Neljännessä tarkastelemassani tutkimuksessa (Chu: Collective behavior in YouTube: a case study of `Bus Uncle`online videos) tutkittiin Hong Kongilaista YouTube -ilmiötä ja sen saamia videovastauksia (mash-ups). Videovastauksia tutkittiin käyttämällä tekstuaalista analyysia, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Luettuani tutkimuksen huomasin sen muistuttavan suuresti sisällönanalyysia ja pienen Google-tuokion jälkeen huomasin näitä kahta nimitystä käytettävän samasta analyysitavasta. Tutkijat siis kävivät läpi kaikki Bus Unclen saamat videovastaukset ja jakoivat ne neljään luokkaan, joita olivat videon sisältö, videoiden esitystyylit, asenteiden ja mielipiteiden esittämistavat ja osallistumisen tapa. Videoiden luokitukset nousivat esiin aineistosta eikä niitä yritetty sovittaa mihinkään valmiiksi olemassa oleviin kategorioihin. Menettely oli siis aineistolähtöistä. Myöhemmin nämä luokat jakautuivat erilaisiin alaluokkiin ja tuloksia esitettiin havainnollistavien taulukoiden avulla.

Hannan toinen artikkeli

Toinen tutkimistani artikkeleista oli Martin Halveyn ja Mark T. Keanen artikkeli ” Exploring Social Dynamics in Online Media Sharing” (2006). Artikkeli on melko vanha, varsinkin otettaessa huomioon, että YouTube julkaistiin vasta vuonna 2005. Artikkeli on kuitenkin samantapainen kuin Paolillon artikkeli, jota käsittelin ensimmäisessä postauksessani. Artikkeli perustuu Youtuben sisällön tutkimiseen, eli sosiaalisten suhteiden tutkimukseen, sekä myös hakuominaisuuksien toimintaan. Erona Paolillon artikkeliin on se, että tarkoituksena on kuitenkin paremminkin selvittää ominaisuuksia, jotka parantavan sisällön saatavuutta. Kuten Paolillon artikkelissakin, materiaali kerättiin tutkimalla käyttäjiä, heidän profiilejaan, ystävyyssuhteitaan, julkaisujaan ja toimintaa. Materiaalin hankinnasta ei artikkelissa kerrottu yksityiskohtaisesti, mutta tämänkaltaisen tiedon keräämiseen tarvitaan jonkinlainen tietojen keräämiseen suunniteltu ohjelma, kuten Paolillonkin artikkelissa. Tässä tapauksessa materiaalista koottiin tietokanta, johon kuului informaatiota käyttäjistä, jotka käyttivät videoiden jakamisen ja etsimisen työkaluja.

Halveyn ja Keanen artikkelissa materiaalin analysointi perustui kuitenkin yksinkertaisempiin tilastollisiin menetelmiin. Materiaalista valittiin tietyt tutkimuskohteet, joita havainnollistettiin joko numeerisesti tai graafisesti. Koska materiaali oli numeerista, pystyi sen avulla helposti havainnollistamaan asioiden välisiä yhteyksiä sekä distribuutioita. Tämä oli mielestäni hyvä menetelmä, sillä se tarjosi ns. kovaa faktaa. Tämän perusteella materiaalista olisi helppo tehdä myös muunlaisia analyysejä tai käyttää pohjana jatkotutkimukselle. Harmillisesti artikkelissa ei juurikaan kerrottu itse materiaalin keräämisvaiheesta. Tämä on tietenkin otettava huomioon, mikäli artikkelia aiotaan käyttää hyväksi jatkotutkimuksissa. Esimerkiksi tarkasteluun valitut käyttäjät saattavat olla jollain tavalla samankaltaisia, eivätkä täten edustaisi Youtuben käyttäjäkuntaa kokonaisuudessaan.

Tutkimuksen tulos oli se, että monet käyttäjät eivät ollenkaan hyödyntäneet YouTuben tarjoamia sosiaalisia funktioita. Sellaiset käyttäjät, jotka kuitenkin hyödynsivät sosiaalisia funktioita, muodostivat sovelluksen parissa omia sosiaalisia verkostoja. Artikkelin sanomana oli se, että tutkimalla näitä sosiaalisia suhdeverkostoja, voitaisiin paremmin hahmottaa käyttökokemusta YouTuben kaltaisissa sovelluksissa. Näitä käyttökokemuksia tutkimalla voitaisiin jatkossa kehittää toimivampia sisällönhakujärjestelmiä.

-Hanna

Hannan ensimmäinen artikkeli

John C. Paolillon artikkelissa ”Structure and Network in the YouTube Core” (2008), tutkitaan Youtuben sosiaalisia suhteita, joiden avulla pystytään selvittämään sovelluksen sosiaalista rakennetta ja ydintä. Artikkelin tarkoituksena on osoittaa yhteys käyttäjien välillä, joka valottaisi erilaisia käyttäjäryhmiä. Materiaalia tämänkaltaiseen tutkimukseen on vaikea kerätä, sillä Youtube ei tarjoa yksityiskohtaista tietoa sosiaalisista verkostoista. Saatavilla on ainoastaan yleistä statistiikkaa toiminnoista.

Tutkimuksessa oli lähdettävä siitä, että löydetään parhaiten tuloksia tarjoavat videot, joiden tietoja tutkitaan. Artikkelissa näitä videoita pidetään lähtökohtina koko tutkimukselle, sillä niiden avulla selvitetään käyttäjien sosiaaliset yhteydet. Jotta löydettäisiin parhaiten tarkoitukseen soveltuvia videoita, tutkija otti metodikseen hakea Googlella kuukauden ajalta suosituimmat videot, joita oli linkitetty eri blogeihin. Kun lähtökohdiksi kelpaavat videot oli valittu, alettiin niitä tarkastelemaan erityisesti tähän tarkoitukseen kehitetyllä ohjelmalla. Ohjelma oli tutkijan itse kehittämä ja se toimi kahdessa osassa. Ensimmäiseksi se tunnisti videon tiedot, joista voitiin identifioida videon tekijä sekä videon saamat kommentit. Toisessa vaiheessa ohjelma etsi videon tekijän kaikki videot, sekä kommentteja antaneiden kaikki videot. Täten saatiin muodostetuksi rakenne ja yhteys eri käyttäjien välille. Tätä operaatiota toistettiin kuitenkin vain seitsemän kertaa, sillä sen jälkeen videot alkoivat toistumaan, joten materiaali ei enää ollut tarkoituksenmukaista.

Videoiden julkaisijat voitiin siis kategorisoida yhdistämällä kaikki julkaisuista löytyvät tagit. Täten saatiin myös selville julkaisijoiden sijainti sosiaalisessa yhteisössä. Ohjelma tuotti laajan määrän aineistoa, tutkittuja videoita kertyi lähes 10 000, julkaisijoita noin 1000, käyttäjiä kokonaisuudessaan 80 000 ja käyttäjien välisiä ystävyyssuhteita 150 000. Tietojen analyysi perustui siihen, että käytetyt tagit yhdistettiin julkaisijoihin hierakisella ryhmäanalyysillä. Ystävyyssuhteet julkaisijoiden välillä saatiin hahmotettua luomalla materiaalista sosiogrammi. Tutkimusmateriaalin rajaamiseksi käytettiin suositumpia hakusanoja käyttäviä julkaisijoita. Julkaisijoista koottiin lopuksi yhdeksän ryhmää, joista jokaista yhdisti sama aihepiiri. Näitä ryhmiä tutkija analysoi tekemällä vektorianalyysiin perustuvat Euklidinen etäisyys ja Wardin klusterointimenetelmät.

Kokonaisuudessaan tämänkaltainen tutkimus on hyvin vaikea suorittaa, sillä materiaalin oikeellisuutta on vaikea arvioida. Tässäkin tapauksessa jo lähtökohtina käytettävät suosituimmat videojulkaisut saattoivat olla huonosti valittuja. Tämän tutkija kyllä mainitsi artikkelissa itsekin. Kun suosituimpia julkaisuja etsittiin blogijulkaisujen avulla, saattoi niitä yhdistää jokin tietty blogeissa suosittu aihepiiri, joka taas Youtube-käyttäjien keskuudessa ei välttämättä ole niin suosittu. Myös tutkimusmateriaalin rajaaminen on saattanut vääristää tutkimustulosta, sillä materiaalilähde oli erittäin suuri. Toisaalta suurella määrällä tutkimusaineistoa voidaan kyllä mielestäni saavuttaa uskottavampi tulos.

Tutkimus osoitti, että Youtuben käyttäjät muodostavat melko selkeitä sosiaalisia ryhmiä eri aihepiirien välille. Tämä tukee olettamusta siitä, että Youtube sisältää sosiaalisen rakenteen. Tutkimus ei kuitenkaan ollut täydellinen, sillä esimerkiksi videoiden kommentointia voitiin käsitellä melko suppeasti. Mikäli tästäkin funktiosta saataisiin kattavaa tietoa, voitaisiin Youtuben sosiaalista rakennetta tarkastella vieläkin tarkemmin.

-Hanna

Tuukan tarkastelemien tutkimusten aiheet 2/4

Kerron tässä lyhyesti kahdesta ensimmäisestä valitsemastani tutkimuksesta. Kaksi seuraavaa esittelen toukokuun alussa kunhan saan mediatutkimuksen syventämisjakson esseen ja mediatutkimusten klassikoiden tentin tehtyä.  Lisään tutkimukset myös välilehteen ”Tutkimuksia”

Ensimmäinen tarkastelemani tutkimus Julia Kennedyn, Don’t you forget about me liittyy Madeleine McCannin katoamiseen ja siihen liittyviin kommentteihin sekä vastinevideoihin.

Tutkimus liittyy YouTuben sosiaalisiin funktioihin sikäli, että kun jotain mullistavaa tapahtuu, haluavat ihmiset tuoda oman panoksensa.  Vähimmillään tämä voi olla vaikka mielipiteen ilmaisemista. Esimerkiksi Japanin maanjäristyksen uhreille kerätään varoja sosiaalisessa mediassa. YouTubessa ihmiset haluavat esimerkiksi ilmaista järkytyksensä tai laittaa esille oman muistamisvideonsa. Tällä tavoin ihmiset pääsevät kollektiivisesti osallistumaan ja suremaan tai tuomaan mielipiteensä esiin.

Madeleinen katoamistapauksenkin vastineeksi oli laitettu tutkimuksentekoaikana 3700 videota ja yli seitsemän miljoonaa tekstivastausta

Toinen tarkastelemani tutkimus Patricia Langen, Publicly Private and Privately Public: Social Networking on YouTube liittyy sosiaaliseen verkostoitumiseen YouTubessa. Tutkimus on mielestäni hyvä esimerkki tuoreen tutkimusaiheen eri tutkimustavoista ja kompastuskivistä.

Tässä pioneeritutkimuksessa kysyttiin kuitenkin mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten: Tunnetko kaikki henkilöt, jotka ovat kommentoineet videotasi?; Missä tilanteessa pyydät jotakuta kaveriksi?; Mitkä ovat pääedut ja haitat YouTubeen osallistumisessa? Ja Miten ystäväksi pyytäminen YouTubessa eroaa heidän videoiden tilaamisestaan?

Tutkimuksessa havaittiin muunmuassa että YouTube sekä vahvistaa, että luo ystäväverkostoja. Videoiden kommentoiminen myös rohkaisee katsomaan kommentoineen videoita.

YouTubessa myös mediapiirien kokoja voi säädellä riippuen siitä, keiden haluaa nähdä videonsa. Ystäväksi tulemistaYouTubessa edelsi joskus myös yhteisten videoiden tekeminen.


-Tuukka-Tapio-

Ajatuksia viraalivideoista

Viraalivideot ovat mielestäni hurjan mielenkiintoinen ilmiö, joten herättelen vähän keskustelua aiheesta. Olen niistä paljon kertonut aikaisemmissa postauksissa ja nyt voisi vaihtaa niistä heränneitä ajatuksia.

Millaisia kokemuksia teillä on viraalivideoista? Mitä kautta niihin helposti törmää? Entäpä mitkä voisivat olla sellaisia piirteitä, joita nopeasti maailmaa valloittavasta viraalivideoista löytyy? Voiko mielestänne viraalivideoiden katselua kutsua sosiaaliseksi toiminnaksi?

Meniinan tarkastelemien tutkimusten aineistoja ja aineiston keruun menetelmiä

Tässä postauksessa esittelen tarkastelemissani tutkimuksissa käytettyjä aineistoja. Vaikka tutkimukset ovat erilaisia, löytyy niistä ainakin aineiston osalta yhtäläisyyksiä: kolmessa tutkimuksessa neljästä aineiston tai ainakin osan siitä muodostivat kyselyn avulla saadut vastaukset. Taisimme luennollakin keskustella siitä, että kysely on multimediaviestinnän tutkimuksessa toimiva tapa kerätä aineistoa.

Kahdessa tutkimuksessa (Haradikis & Hanson: Social Interaction and Co-Viewing With YouTube: Blending Mass Communication Reception and Social Connection; konferenssijulkaisu: Understanding Content Consumers and Content Creators in the Web 2.0 era: A Case Study of YouTube Users) kysely oli rajattu niin, että se toteutettiin internetin välityksellä nimenomaan college-oppilaille. Ensimmäisessä tutkimuksessa college-oppilaiden valintaa tutkittavaksi ryhmäksi perusteltiin heidän nuorella iällään ja siten parempina mahdollisuuksina uusien teknologioiden ja palveluiden omaksumiseen. Koska tämä tutkimus oli toteutettu vuonna 2009 ja sosiaalisen median elämässä kaksi tai kolme vuotta tarkoittaa mahdollisuutta valtavaan kehittymiseen ja yleistymiseen, vuonna 2011 valitsisin kyselyyn vastaajat erilaisin perustein. Ei tarvitse olla nuori tai korkeakoulutettu osatakseen käyttää sosiaalista media tai tietääkseen siitä jotain.

Näistä kahdesta tutkimuksesta vielä sen verran, että niissä kyselyyn vastaajien eli college-oppilaiden valinta sujui hieman eri tavoin. Ensimmäisessä tutkimuksessa aineiston keruun ensimmäisessä vaiheessa otannan muodostivat usean pääaineen college-opiskelijat, jotka olivat ilmoittautuneet samalle viestinnän kurssille. Seuraavassa vaiheessa lopulliseen tutkimukseen saivat vapaaehtoisesti osallistua ne opiskelijat, jotka kertoivat käyttävänsä YouTubea. Lopullisen aineiston muodostivat 427 opiskelijoiden täyttämää kyselykaavaketta. Toisessa tutkimuksessa taas osallistumismahdollisuus internet-kyselyyn annettiin satunnaiselle otannalle college-opiskelijoita kahdesta suuresta yliopistosta, joista 1055 vastasi.

Kolmannessa tutkimuksessa (Thornton: YouTube: transnational fandom and Mexican divas) kysely muodosti toisen osan aineistosta, josta ensimmäinen osa koostui kahdesta meksikolaisesta filmitähdestä (María Félix ja Dolores del Río) tehdyistä fanivideoista. Kyselyn avulla saatu aineisto koostui viidestä videoiden tekijältä saadusta vastauksesta. Vastaajista yksi oli espanjalainen, yksi venäläinen ja loput kolme meksikolaisia. Kysymyslomakkeissa käytetty kieli oli englanti tai espanja. Nämä fanivideoiden tekijät jäivät mietityttämään minua, sillä mielestäni heidän valintaansa kyselyyn vastaajiksi ei perusteltu. Nyt heitä oli Meksikon lisäksi myös yksi Espanjasta ja yksi Venäjältä, mutta mielestäni tämä jakauma oli turhan laaja. Tutkimuksessa käytetyt filmitähdet eivät mielestäni olleet niin tunnettuja, että heidän faniyhteisöään kannattaisi tutkia näin laajasti. Tai sitten tutkimukseen osallistuneita faneja olisi voinut olla enemmän. Nyt osallistujien määrä ja heidän maantieteellinen jakaumansa jäi perustelematta.

Neljännessä tarkastelemassani tutkimuksessa (Chu: Collective behavior in YouTube: a case study of `Bus Uncle`online videos) taas aineistona ei ole kyselystä saadut vastaukset vaan viraalivideo ”Bus Unclen” innoittamina syntyneet videovastaukset (kuten mash-ups eli alkuperäisen videon materiaalia ja musiikkia yhdistävät videot). Tutkimusaineiston muodostivat 132 videota, jotka olivat saaneet inspiraationsa ”Bus Uncle” -videosta.

Valitessani tutkimuksia blogia varten, huomasin niissä kyselyjen olevan suosittu tapa hankkia aineistoa. Itse en ole ikinä kyselyä toteuttanut omaa tutkimusta varten, joten sen erilaisista käyttömahdollisuuksista oli mielenkiintoista lukea. Omaa tutkimusaineistoani lähelle osuu neljännen tutkimuksen aineisto, joka koostui YouTubessa julkaistuista videoista.

Meniinan valitsema neljäs tutkimus

Tässä postauksessa esittelen erikseen neljännen ja viimeisien valitsemani tutkimuksen, joka liittyy konkreettiseen toimintaan YouTubessa ja siellä muodostuvaan yhteisölliseen käyttäytymiseen. Siinä käsitellään yhden YouTube-julkkisen, Hong Kongilaisen ”Bus Unclen”, ympärille vuonna 2006 rakentunutta ilmiötä ja siitä syntynyttä videotuotantoa. Taustalla on bussissa sattunut välikohtaus, jonka kanssamatkustaja kuvasi kännykkäkameralla. Kaikki alkoi nuoren miehen pyydettyä edessä istuvaa henkilöä hiljentämään ääntään, sillä tämä mesosi turhan kuuluvasti matkapuhelimeensa. Tämän seurauksena edessä istunut mies sai hirveän hepulin ja raivosi nuorelle miehelle mm.”I´ve pressure, you´ve pressure!” ja ”Why did you have to provoke me?!”. Hän myös heitteli ilmoille useita kirosanoja ja haukkui nuoren miehen äitiä, jonka kanssa uhosi tekevänsä yhtä ja toista. Hän ei suinkaan laantunut, vaikka häntä hiljemmin puhumaan pyytänyt nuori mies yritti päästä pois tilanteesta.

Tapaus sai valtavaa julkisuutta ja ”Bus Uncle” innoitti kymmeniä videonikkareita. Myös sanomalehdet ja televisio yrittivät pitkään jäljittää videossa raivoavaa miestä. Hänen sitten viimein löydyttyä hän väitti olleensa juuri tuona iltana valtavan paineen ja masennuksen vallassa ja yrittäneensä jopa soittaa itsemurhaa aikovien auttavaan puhelimeen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia videoita ”Bus Unclen” innoittamana oikein syntyi ja mikä johti tällaiseen yhteisölliseen käytökseen. ”Bus Uncle” oli samanlainen nopeasti leviävä viraalivideo kuin aikaisemmassa postauksessa esittelemäni Tay Zondayn ”Chocolate Rain”.

-Meniina-

Meniinan valitsemien tutkimusten aiheita ja tavoitteita

Esittelen tässä postauksessa lyhyesti (tai ainakin yritän :D ) valitsemieni tutkimusten aiheita ja tavoitteita. Tutkimuksistahan löytyy lista myös blogin Tutkimuksia-välilehdestä, jonne listasin myös tiedot julkaisuista. Neljännen tutkimukseni laitan omaan postaukseensa, sillä sen aihe on suorastaan pakko esitellä videon muodossa!

Tutkimuksista ensimmäinen on Haradikisin ja Hansonin Social Interaction and Co-Viewing With YouTube: Blending Mass Communication Reception and Social Connection. Tutkimus on vuodelta 2009 ja siinä tavoitteena oli tutkia YouTuben käyttäjien motiivien ja yksilöllisten erojen mahdollista vaikutusta videoiden katselu- ja jakamisinnokkuuteen. Siinä ei siis käsitelty mitään tiettyjä videoita tai YouTube-ilmiöitä.

Toinen valitsemani tutkimus on Thorntonin YouTube: transnational fandom and Mexican divas. Tutkimus on valitsemistani tuorein, sillä se on julkaistu vuonna 2010. Siinä käsitellään YouTubea areenana fanimateriaalin tuottamiselle ja siinä tarkasteltiin kahdesta meksikolaisesta filmitähdestä (María Félix ja Dolores del Río) tehtyjä fanivideoita ja niissä näkyviä eroja, jotka voivat selittyä niiden tekijöiden kulttuurisilla taustoilla. Tavoitteena oli selvittää miksi YouTube on käyttökelpoinen alusta erilaisten julkkisten fanien toiminnalle ja miten fanit rakentavat ihailemiensa tähtien online-edustavuutta. Tutkimuksessa myös muistutettiin, että eroistaan huolimatta videoiden avulla on tarkoitus kommunikoida maailman laajuisessa faniyhteisössä. Niiden tekemiseen siis liittyy tekijän omien motiivien lisäksi myös sosiaalinen motiivi.

Kolmas valitsemani tutkimus vuodelta 2008 ja se on nimeltään Understanding Content Consumers and Content Creators in the Web 2.0 era: A Case Study of YouTube Users. Se eroaa muista tutkimuksista siinä, että se on tehty viestinnän konferenssia varten. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää käyttäjien käyttäytymistä ja motivaatioita YouTuben sisällön kuluttamisessa ja tuottamisessa. Vaikka tämä ja ensimmäinen tutkimus ovat samankaltaisia, ero on kuitenkin käyttäjien taustatekijöiden painottamisessa. Jos ensimmäisessä tutkimuksessa ne saavat suuren roolin, niin tässä painottuu enemmänkin se miksi kulutetaan ja tuotetaan.

-Meniina-

Jenkinsin blogista

Lisäsin tässä innostuttuani vielä kolmannenkin linkin blogimme aiheeseen liittyvään materiaaliin eli tutkija Henry Jenkinsin blogiin. Hän on viestinnän professori Yhdysvalloista ja tutkinut muun muassa osallistuvaa yleisöä eri mediatekstien fanien muodossa. Suosittelen tutustumista häneen fanitutkimuksen uranuurtajana ja uusia mediailmiöitä tarkastelevana henkilönä. Blogista löytyy listaa hänen kirjoittamistaan kirjoista ja artikkeleista, joita useita lukeneena voin niitä suositella.

-Meniina-

Hautakangas: YouTube - Uusi media, uusi julkisuus?

Löysin Nellin kautta erittäin mielenkiintoisen artikkelin YouTubesta. Harmikseni en voi linkittää sitä suoraan blogiin, mutta Arto-artikkelitietokannan kautta se pitäisi löytyä. Kyseessä on Lähikuva-nimisessä lehdessä (audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen aikakausilehti) vuonna 2008 ilmestynyt juttu ”YouTube – Uusi media, uusi julkisuus” ja kirjoittaja on Mikko Hautakangas. Tämä ei siis ole varsinainen tutkimus, mutta  ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Sivuun lisäämäni linkki vie Lähikuva-lehden sivuille ja siellä voi selailla jo ilmestyneitä numeroita ja lukea artikkeleista englanninkielisiä tiivistelmiä.

Hautakangas pohtii artikkelissaan YouTuben kautta muodostuvaa julkisuuskuvaa ja sitä, millaisia haasteita uudenlainen mediaympäristö luo yleisön toimijuuden tutkimiselle. Blogimme aiheeseen se liittyy siten, että YouTuben sosiaalisuus muodostuu osallistuvasta ja tuottavasta yleisöstä: Hautakankaan sanoin ”palvelun ensisijainen tehtävä on tarjota kanava käyttäjien itsensä tekemien videoiden esittämiseen, olivatpa ne sitten rakeisia matkapuhelimella kuvattuja arkisia taltiointeja tai teknisesti korkeatasoisia ja puoliammattimaisesti tuotettuja lyhytelokuvia.” Palaute on myös tärkeää ja usein tekijät sitä suorastaan toivovat. Näiden amatöörivideoiden lisäksi palvelusta löytyy runsaasti kaupallista mediamateriaalia, kuten pätkiä tv-ohjelmista, mainoksia, musiikkivideoita jne. Hautakangas keskittyy kuitenkin pohtimaan vain käyttäjien luomaa uutta sisältöä.

Hautakangas nostaa esiin vakiintuneiden mediakäytäntöjen kautta myös YouTuben omaksumia piirteitä. Esimerkiksi hän mainitsee vuosittaisen YouTube Awards -kisan, jossa palkitaan parhaat käyttäjien lähettämät videot. Tällainen kilpailuasetelma liittyy esimerkiksi Music Televisioniin, joka on mielestäni vaikuttimena myös YouTuben omaksumaan palkitsemiskäytäntöön. Hautakangas kertoo, että ensimmäiset YouTube Awardsit jaettiin keväällä 2007, jolloin kilpailuvideot jaettiin seitsemään sarjaan: hellyttäviin, innoittaviin, komedioihin, puheenvuoroihin, luoviin, sarjoihin ja Vuoden muusikkoon. Vuonna 2007 voitokas oli esimerkiksi Tay Zonday -nimeä käyttävä harrastelijamuusikko, jonka musiikkivideo ”Chocolate Rain” päätyi yksinkertaisuudestaan ja koomisista elementeistään huolimatta (tai juuri niiden ansioista) leviämään yhteisösivustojen ja sähköpostien kautta ympäri maailman. Tay Zondayn musiikkivideoon on viitattu lukuisten muiden YouTube-videoiden lisäksi myös muussa populaarikulttuurissa, kuten esim. South Park -animaatiosarjassa. Video on ns. viraalivideo, “joka leviää viruksen tavoin ihmiseltä toiselle tavoittaen nopeasti laajan joukon”.

Yllä alkuperäinen Tay Zondayn versio ja alla siitä tehty hupailu.

Hautakangas esittää artikkelissa ihmetyksensä siitä, miksi YouTube pelaa vanhan median säännöillä, sillä vuoden parhaiden lokeroimisen ja palkitsemisen voi ajatella olevan ristiriidassa palvelun luonteen kanssa. YouTuben vahvuuksinahan ovat avoimuus ja käyttäjien tasa-arvoisuus, joten mihin tarvitaan erikseen esiin nostettavia YouTube-tähtiä ja hittejä. Olen tässä Hautakankaan kanssa jokseenkin eri mieltä, sillä miksei videoita voisi palkita. Esimerkiksi olen katsonut lukuisia fanien tekemiä videoita ja suon mieluusti huomiota sellaiselle työlle, johon on käytetty aikaa ja vaivaa. Yhdyn Hautakankaan näkemykseen siinä, että YouTube tarjoaa esityskanavan myös sellaiselle yleisölle suunnatuille teoksille, joille olisi vaikeaa löytää kaupallista jakelijaa.

-Meniina-

Keen ja luova amatööri

Andrew Keen on henkilö, johon sosiaalisesta ja uudesta mediasta kiinnostuneen kannattaa tutustua. Hän antaa ärhäköitä mielipiteitä uuteen mediaan liittyvästä osallistuvasta yleisöstä ja pelkää, että pian verkko on niin sanotun luovan amatöörin kaatopaikka, jossa on vähemmän sekä kulttuuria että luotettavia uutisia. Keenin mukaan web. 2.0 -vallankumouksen myötä verkossa vallitsee hyödyttömän informaation kaaos. Kohdasta Aiheeseen liittyvää... pääsee lukemaan hänen ajatuksiaan. Kyseessä ei ole blogia varten valitsemani tutkimus, muttta muuten mielenkiintoisen näkökulman sisältävä kirjoitus.

Vaikkei Keenin kirjoituksessa puhutakaan ainoastaan YouTubesta, liittyy sen teema palveluun vahvasti. Luovan amatöörin ja uuden median kauhisteleminen voi nostaa verenpainetta, mutta vilkaiskaa, jos aihe kiinnostaa. Keenin antamaan kritiikkiin on Suomessa ottanut kantaa ainakin Janne Matikainen kirjassaan Verkko kasvattajana. Mitä aikuisen tulisi tietää ja ajatella verkosta (2008).

-Meniina-

YouTube - Broadcast Yourself

YouTube on sisällönjakopalvelu, joka tarjoaa käyttäjälle mahdollisuuden julkaista videoita ja katsella muiden julkaisemia videoita. (TSK: Sosiaalisen median sanasto)

Näin yksinkertaisesti Sanastokeskus määrittelee YouTuben. Tässä määritelmässä ei kuitenkaan saa sijaa palvelun yksi tärkeimmistä funktioista, nimittäin sen avulla rakentuva yhteisöllisyys: videoita ei suinkaan katsella yksin, vaan yhdessä samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Videoita on mahdollista kommentoida ja tätä niiden tekijät usein toivovatkin. Tekijät ovat tehneet videonsa katsottaviksi ja YouTuben tarjoaman areenan avulla ne tavoittavat parhaimmillaan maailman laajuisen yleisön.

YouTube perustettiin vuonna 2005 ilmaiseksi videoiden jakopalveluksi. Sen suosioin nousua on ollut vauhdittamassa sen helppokäyttöisyys. Videoita voi katsella ilmaiseksi ja niitä on helppoa liittää vaikkapa blogiin tai sähköpostiin. YouTubea myös käytetään erilaisiin tarkoituksiin, kuten tiedon etsimiseen tai yksinkertaisesti viihtymiseen. Se sisältää materiaalia esimerkiksi vakavasti otettavista luennoista, yhteiskunnallisista vaikuttamisyrityksistä ja hauskoista kotivideoista.

Blogissamme perehdytään YouTubeen ja eritoten sen sosiaalisiin funktioihin. Meitä kiinnostaa se, miten YouTube ei ole tyytynyt ainoastaan sille alun perin määrättyyn tehtävään eli sisällönjakamiseen, vaan se on omaksunut myös esimerkiksi keskustelupalstojen ominaisuuksia. YouTube on ilmiö, jota nyt tarkastelemme pintaa syvemmältä.

-Meniina