Neljässä tarkastelemassani tutkimuksessa käytetyt menetelmät poikkeisivat toisistaan. Jos useassa oli käytetty aineiston keruun menetelmänä kyselyä, erosivat tutkimusten tiet tässä vaiheessa toisistaan. Pari menetelmää oli minulle täysin uusia (esimerkiksi regressioanalyysi sai humanistin pään pyörälle :D ), mutta yritän selittää ne tässä järkeenkäyvästi. Menetelmät olivat myös aika huonosti avattu, joten Google tuli avuksi useammankin kerran.
Ensimmäisessä tarkastelemassani tutkimuksessa (Haradikis & Hanson: Social Interaction and Co-Viewing With YouTube) tutkittiin YouTuben käyttäjien motiiveja videoiden jakamiseen ja katsomiseen. Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä regressioanalyysia, joka on tilastotieteen menetelmä. Sen etuna ovat joustavuus muuttujien välisten suhteiden tutkimisessa ja yhtäaikainen monen muuttujan vaikutuksen selvittäminen. Tarkastelemassani tutkimuksessa muuttujia olivat taustatekijät, motivaatio ja yhteenkuuluvuuden tunne, joiden vaikutusta YouTuben käyttäjien motiiveihin videoiden jakamiseen ja katsomiseen tarkasteltiin. Tuloksia esiteltiin taulukoiden avulla, jotka mielestäni olivat aika sekavia. Niihin oli ängetty valtava määrä tietoa, josta ei oikein saanut otetta. Tässä tapauksessa runsaasti informaatiota sisältävä taulukko kääntyi itseään vastaan ja tulokset sai paremmin selville tekstistä.
Toisessa tarkastelemassani tutkimuksessa (Thornton: YouTube: transnational fandom and Mexican divas) tarkasteltiin YouTubea areenana fanimateriaalin tuottamiselle. Tutkimuksen kohteena olivat kahdesta meksikolaisesta filmitähdestä tehdyt fanivideot sekä niissä näkyvät, kulttuurisilla taustoilla selittyvät erot. Menetelmänä videoiden tarkasteluun käytettiin suoraa havainnointia, jonka jälkeen tutkijat raportoivat näkemäänsä. He esimerkiksi erottivat videoista tyylillisiä seikkoja, kuten onko video kuvankaappauksista koostuva diaesitys vai onko siinä käytetty liikkuvaa kuvaa esimerkiksi tähden tekemistä elokuvista. Näille havainnoille haettiin sitten perusteita fanivideoiden tekijöille esitetyistä kyselyistä. Koska YouTuben tutkiminen ylipäätään on vielä varsin tuore juttu, mielestäni havainnointi toimi hyvin menetelmänä. Fanitutkimus on myös osa kulttuurintutkimusta, josta saatujen tulosten ei tarvitse olla täysin yleistettäviä. Fanien tekemät videot ovat siis otanta ja osa tutkittavaa ilmiötä, joten niistä saatujen tulosten ei voi olettaa koskevan kaikkia fanien tekemiä videoita. Kuitenkin analyysissa käytettiin tukena videoiden tekijöiden antamia vastauksia, joten yksinään tutkijoiden päätelmien varaan ei tutkimus jäänyt. Toisaalta tutkimuksessa käytettyä menetelmää voisi luonnehtia myös sisällönanalyysiksi. Taulukoita ei tässä tutkimuksessa tulosten kertomisen apuna käytetty.
Kolmannessa tarkastelemassani tutkimuksessa (Understanding Content Consumers and Content Creators in the Web 2.0 era: A Case Study of YouTube Users) pyrittiin ymmärtämään käyttäjien käyttäytymistä ja motivaatiota YouTuben sisällön kuluttamisessa ja tuottamisessa. Menetelmää ei erikseen mainittu, mutta kyselyn avulla saatuja vastauksia oli varmastikin analysoitu käyttäen sisällönanalyysia. Siinä käytettiin myös määrällisiä menetelmiä eli taulukoita oli runsaasti. Verrattuna ensimmäiseen tutkimukseen, tässä tapauksessa taulukot olivat mielestäni paikallaan eikä yhteen ollut ängetty liikaa tietoa. Ensimmäisen tutkimuksen tuloksia esittelevän taulukon olisi myös voinut jotenkin hajauttaa. Tutkimuksista kävi siis hyvin ilmi, miten suuri merkitys oikeanlaisella taulukolla tai kuviolla voi olla.
Ensimmäisessä tarkastelemassani tutkimuksessa (Haradikis & Hanson: Social Interaction and Co-Viewing With YouTube) tutkittiin YouTuben käyttäjien motiiveja videoiden jakamiseen ja katsomiseen. Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä regressioanalyysia, joka on tilastotieteen menetelmä. Sen etuna ovat joustavuus muuttujien välisten suhteiden tutkimisessa ja yhtäaikainen monen muuttujan vaikutuksen selvittäminen. Tarkastelemassani tutkimuksessa muuttujia olivat taustatekijät, motivaatio ja yhteenkuuluvuuden tunne, joiden vaikutusta YouTuben käyttäjien motiiveihin videoiden jakamiseen ja katsomiseen tarkasteltiin. Tuloksia esiteltiin taulukoiden avulla, jotka mielestäni olivat aika sekavia. Niihin oli ängetty valtava määrä tietoa, josta ei oikein saanut otetta. Tässä tapauksessa runsaasti informaatiota sisältävä taulukko kääntyi itseään vastaan ja tulokset sai paremmin selville tekstistä.
Toisessa tarkastelemassani tutkimuksessa (Thornton: YouTube: transnational fandom and Mexican divas) tarkasteltiin YouTubea areenana fanimateriaalin tuottamiselle. Tutkimuksen kohteena olivat kahdesta meksikolaisesta filmitähdestä tehdyt fanivideot sekä niissä näkyvät, kulttuurisilla taustoilla selittyvät erot. Menetelmänä videoiden tarkasteluun käytettiin suoraa havainnointia, jonka jälkeen tutkijat raportoivat näkemäänsä. He esimerkiksi erottivat videoista tyylillisiä seikkoja, kuten onko video kuvankaappauksista koostuva diaesitys vai onko siinä käytetty liikkuvaa kuvaa esimerkiksi tähden tekemistä elokuvista. Näille havainnoille haettiin sitten perusteita fanivideoiden tekijöille esitetyistä kyselyistä. Koska YouTuben tutkiminen ylipäätään on vielä varsin tuore juttu, mielestäni havainnointi toimi hyvin menetelmänä. Fanitutkimus on myös osa kulttuurintutkimusta, josta saatujen tulosten ei tarvitse olla täysin yleistettäviä. Fanien tekemät videot ovat siis otanta ja osa tutkittavaa ilmiötä, joten niistä saatujen tulosten ei voi olettaa koskevan kaikkia fanien tekemiä videoita. Kuitenkin analyysissa käytettiin tukena videoiden tekijöiden antamia vastauksia, joten yksinään tutkijoiden päätelmien varaan ei tutkimus jäänyt. Toisaalta tutkimuksessa käytettyä menetelmää voisi luonnehtia myös sisällönanalyysiksi. Taulukoita ei tässä tutkimuksessa tulosten kertomisen apuna käytetty.
Kolmannessa tarkastelemassani tutkimuksessa (Understanding Content Consumers and Content Creators in the Web 2.0 era: A Case Study of YouTube Users) pyrittiin ymmärtämään käyttäjien käyttäytymistä ja motivaatiota YouTuben sisällön kuluttamisessa ja tuottamisessa. Menetelmää ei erikseen mainittu, mutta kyselyn avulla saatuja vastauksia oli varmastikin analysoitu käyttäen sisällönanalyysia. Siinä käytettiin myös määrällisiä menetelmiä eli taulukoita oli runsaasti. Verrattuna ensimmäiseen tutkimukseen, tässä tapauksessa taulukot olivat mielestäni paikallaan eikä yhteen ollut ängetty liikaa tietoa. Ensimmäisen tutkimuksen tuloksia esittelevän taulukon olisi myös voinut jotenkin hajauttaa. Tutkimuksista kävi siis hyvin ilmi, miten suuri merkitys oikeanlaisella taulukolla tai kuviolla voi olla.
Neljännessä tarkastelemassani tutkimuksessa (Chu: Collective behavior in YouTube: a case study of `Bus Uncle`online videos) tutkittiin Hong Kongilaista YouTube -ilmiötä ja sen saamia videovastauksia (mash-ups). Videovastauksia tutkittiin käyttämällä tekstuaalista analyysia, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Luettuani tutkimuksen huomasin sen muistuttavan suuresti sisällönanalyysia ja pienen Google-tuokion jälkeen huomasin näitä kahta nimitystä käytettävän samasta analyysitavasta. Tutkijat siis kävivät läpi kaikki Bus Unclen saamat videovastaukset ja jakoivat ne neljään luokkaan, joita olivat videon sisältö, videoiden esitystyylit, asenteiden ja mielipiteiden esittämistavat ja osallistumisen tapa. Videoiden luokitukset nousivat esiin aineistosta eikä niitä yritetty sovittaa mihinkään valmiiksi olemassa oleviin kategorioihin. Menettely oli siis aineistolähtöistä. Myöhemmin nämä luokat jakautuivat erilaisiin alaluokkiin ja tuloksia esitettiin havainnollistavien taulukoiden avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti